Isoja uutisia

30. maaliskuuta 2016
Sori reilun kuukauden tauosta. Nyt on sattunut sellaisia asioita, mitkä on saaneet mut ihan tolaltaan. Kirjoittaminen on pyörinyt mielessä paljon, mutta niinku tiedätte, mitä enemmän aikaa kuluu sitä vaikeampi on palata takas. Tää tauko tuli ihan puun takaa ja postauksia jäi luonnoksiin lojumaan, sillä tää uutinen on vienyt ajatukset ja voimat niin fyysisesti kuin henkisesti. Nyt kuitenkin on aika paljastaa täälläkin, että (ihan jännittää tänne kertoa) didididiiii... oon raskaana. Huh. Sain tämän tietää noin kuukausi sitten ja siitä asti se on pyörinyt taukoamatta mielessä joka päivä ja vienyt keskittymisen suurelta osin. Onhan se ihan hemmetin iso asia, vaikka jonkin aikaa oon asiaa kypsytellyt. Voin sanoa ettei tämä ollut suunniteltu juttu, joten tää tuli suurena yllätyksenä ja en tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Ennen tätä uutista ajatukset pyöri tulevaisuuden suunnitelmia pohtiessa. Mietiskelin kouluvaihtoehtoja ja pääsykokeita, töitä, matkustamista ynnä muuta. Muutin vasta pari kuukautta sitten takaisin kotikonnuille ja kerkesin hieman asettua. Olin aloittanut salilla käymisen ja innostunut liikkumisesta taas, kunnes tää uutinen kävi ilmi ja sai mut sekaisin. Oon aina halunnut lapsia, mutta en ole kuvitellut niitä ihan lähitulevaisuuteen... seurustelen ensimmäisen poikaystävän kanssa ja oon vasta 21-vuotias. Nyt odotan lasta... apua. En yhtään pelkää, ettenkö osaisi olla käytännössä äiti tai hoitaa lasta, sillä oon haaveillut lapsista ja siitä kasvatustyöstä eritoten. :-D Mutta on tosi outoa saada lapsi näin nuorena ja pakko myöntää että pelottaa murskaako tää mun omat tulevaisuuden suunnitelmat.


Tyypillinen 21-vuotias luultavasti opiskelee, käy töissä tai molempia. Bilettää, matkusteleeja ehkä seurustelee. On voinut muuttaa omilleen tai suunnittelee sitä. Ei ole vielä aikuinen. En mäkään tunne olevani vielä täysin aikuinen, vaan enemmänkin nuori aikuinen tai nuori. Siksi mua arveluttaa, miten se tulee muuttumaan mun elämää ja että onko oikea ratkaisu pitää lapsi. Lupasin itselleni, että vaikka pidän lapsen, niin en luovu omasta elämästä ja unelmista. Haluan edelleen opiskelemaan ja haluan esim. matkustella. Haluan edelleen kokea paljon ja en halua luokitella itseäni kotimammaksi, joka selaa vauva.fi:tä päivittäin. Mulla on mielessä tietynlainen kauhukuva elämästä jota en halua ja se on ns. "peruskaavalla" eläminen. Siihen kuuluu pari-kolme lasta, mies, omakotitalo ja tylsähkö työ. Arki menee omalla painollaan ja viikonloput on elämän huippuhetkiä. En halua sellaista. Enkä vähättele yhtään niitä joiden unelmaelämää sellainen on. En vaan itse ole kuvitellut mun elämää sellaiseksi. Mä en tiedä tarkalleen mitä haluan, mutta en halua tylsää elämää. Haluan nähdä ja kokea, mutta pystyykö siihen jos on lapsi? Tosi omituiselta tuntuu kirjoittaa tai puhua tästä, mutta oon jo kaikille uutisen paljastanut ja en voi jatkaa täällä kirjoittelua normaalisti, ellen saa sanottua näin oleellista asiaa.  Ja vaikka tekstistä saa kuvan, että oon melko epävarma asian suhteen(niinku oonki), niin päätös on tehty jo.  Ja toisaalta ajattelen, että vaikka asiat ei mene niin kuin suunniteltu, niin jollain tavoin kaikella on tarkoituksensa.

Tässä päällimmäiset ajatukset aiheesta, ja voin myöhemmin kirjoitella lisää. Nyt tarvin ruokaa ja sen jälkeen on pakko saada luettua kun oon viimeisen kuukauden ollut niin keskittymiskyvytön ja laiska. Ps. Blogin puolella tulossa oli jo ennen taukoa mm. ihopostausta ja opiskeluasiaa, ja mielessä on pyörinyt myös videot, joihin haluaisin panostaa enemmän jatkossa. Ekaksi ajattelin etten voisi henkilökohtaisesti kiinnostua vlogeista, mutta nyt oon jäänyt melkein koukkuun muutamaan tubettajaan ja innostus blogin videoiden kehittämisestä on kasvanut.

Mutta nyt rupeen lukemaan sillä oon vasta pääsykoekirjan sivulla 58/214. 
14 kommenttia on "Isoja uutisia"
  1. Voi vitsi, paljon onnea! Saako kysyä monennellako raskausviikolla oot? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kai! :-D En usko todeksi vieläkään... pari päivää vaille 10 viikkoa. :)

      Poista
  2. Onnea (kai?) Miten sun poikaystävä otti asian? Kauanko ootte olleet yhdessä? Kiinnostais ihan hirveesti lukea uusia postauksia ja varsinkin nähdä videoita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se oli tekemässä mun kanssa testiä, muttei kummatkaan uskottu että se olisi oikeesti totta. Mutta se suhtautui hyvin, kuulessaan se oli mun lailla vähän shokissa mutta enemmän lapsen pitämisen kannalla se on ollut, vaikka loppupeleissä päätöshän on mun oma. Ollaan oltu 1v 8kk. Ja kiva että erityisesti videot kiinnostaa, mutta katsotaas miten olisi järkevin kertoa enemmän kuulumisia tekstillä vai videolla! :-)

      Poista
  3. OMG! Onneee, oon ihan superiloinen sun puolesta!♥ Rakastan vauvoja, joten haluun nähdä sun beibin sit kun se syntyy ;) Ymmärrän kyllä hyvin että fiilikset on varmaan vähän sekavat, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin! Pakko kysyä että miten sun poikaystävä otti uutisen?

    Haha pakko kertoa aiheeseen liittyen, että näin tällä viikolla unta, jossa synnytin lapsen vaikken edes tiennyt olleeni raskaana. Isästäkään ei ollut tietoa ja kovasti yritin sitä selvittää... Sitten se vauva vaan oli koko ajan jossain hukassa ja unohdin sen milloin mihinkin paikkaan! Varmaan alitajuna yritti viestittää etten oo vielä valmis huolehtimaan muista, kun omatkaan asiat ei aina pysy hallinnassa :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos Lotta! ♥ Ja eikö, omg!! Ja joo, pitää tulla käymään helsingissä tai tampereella (tosin ei sitä opiskelupaikan vuoksi ikinä tiedä missäpäin asustaa.. jos paikan saisin :D). Mäkin tykkään erityisesti pienistä vauvoista, mutta ne kyllä kasvaa niin nopeaa että huh. Ja se otti hyvin, aika neutraalisti jos voi sanoa.. alkuun oli shokissa mutta tottui ajatukseen nopeaa vaikkei sekään mitään tällaista toivonut..

      Hahah voi ei :-DD No älä, kyllä sitä varmaan kaikista tilanteen sattuessa on äidiksi, kun niinhän sitä sanotaan että "äiti ei olla valmiiksi vaan siihen kasvetaan" tai jotain.. mutta aikansa kaikella, en mäkään tässä iässä tai elämäntilanteessa lasta suunnitellut vaan lähemmäs kolmeakymppiä tai vähintään 25v.

      Poista
  4. Mistä huomasit tehä raskaustestin? Onnea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkat oli myöhässä ja olo oli muutenkin outo, sellainen krapulainen. Päätä särki ja yöllä heräsin tolkuttomaan janoon. Kiitos :)

      Poista
  5. Onnea tosi!!! Hemmetti kun alan aina pillittää ku joku kertoo raskausuutisen :,D

    VastaaPoista
  6. Onnittelut täältäkin! <3 Tuu pian kertoilemaan kuulumisia ja miten sujuu tottua ajatukseen ym :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pinja! <3 Ajattelin huomenna kertoilla vähän tarkemmin kuulumisia tältä kuluneelta ajalta :-)

      Poista
  7. Pitkästä aikaa taas eksyin tänne, ja mitämitämitä silmäni näkevätkään?! :D Ihan ekana piti kyl tarkistaa kirjoituksen päivämäärä, ettei ollut 1.4. ;D Mutta hei isot onnittelut! Varmasti jännittävä ja haastava, mutta myös antoisa ja ainutlaatuinen elämänvaihe sulla alkamassa :) Oletko neuvolassa muuten kertonut sun sh-taustasta? Olisi varmasti hyvä saada tukea se huomioiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!! :-) Nyt oon jo ite tottunut ajatukseen, vaikka siihen menikin se ekat kolme kuukautta melkeen :D Jep, saa nähdä mitä tuleman pitää, onhan se jännä juttu. En oo kertonut, tosin oon käynyt siellä vaan kerran, mutta ehkä voisin mainita jotain ens kerralla, vaikka se onkin jo historiaa :)

      Poista