Image Slider

Eka ultraääni

19. huhtikuuta 2016


Eka ultraäänitutkimus oli eilen ja menin sinne poikaystävän kanssa yhdessä. Mä en sellaisessa luonnollisesti ole käynyt, joten ajatukset perustui pelkästään netissä kirjoitettuun ja lähipiiriltä kuultuun tietoon. Poikaystävää jännitti oikeastaan enemmän kuin mua, jopa niin paljon, että hoitaja kysyi häneltä, että "pyörrytkö, otatko vettä?".  Poikaystävällä on lääkäri/hoitaja/tutkimus/diagnoosi- pelko ja ite suhtauduin asiaan aika neutraalisti. Tähän asti raskaus on ollut mulle ihmeellinen asia, jota en ole omaksunut tai ymmärtänyt, mutta vauvan sydänäänten kuunteleminen ja ultrakuvien näkeminen sai realisoitua, että siellä oikeasti on jotain elävää ja se sai mun "äidinvaistot" heräämään. Ja vaikka en itkenytkään pienen jännityksen vuoksi, niin kyllä se herkisti niin hoitajaa, mua kuin poikaystävää. Ikinä ei voi olla 100 % varma onko siellä elämää ja onko kaikki hyvin, mutta saatiin kuulla että kaikki oli niin kuin pitää. ♥ Uskalsin jopa kysyä huvittuneesti, että onko mun lakritsin ja salmiakin syönti silloin tällöin aiheuttanut jotain vaurioita, mut se täti kertoi ettei ole ja nauroi mulle. Ihanaa oli nähdä, että toinen näyttää jo ihmisvauvalta, vaikka ufomaisia piirteitä vielä on. Jos en väärin muista tai näe niin ekassa kuvassa näkyy jo sormia ja kuvissa on suu auki kun se availi sitä.

Videohöpinää

7. huhtikuuta 2016


Sori mun röllipeikko look :-D

Korjaus epäselvään lauseeseen: tarkoitin tolla "rasvapurkissa" että se kamera nojaa rasvapurkkiin.

Hyvää viikonloppua!

Viime kuukauden kuulumisia

2. huhtikuuta 2016
Lähdin alkuviikosta poikaystävän matkaan Helsinkiin ja tämä viikko ollaan oltu hotellissa vaihtaen sitä jo alkuviikosta halvempaan. Kohta hänellä on asunto täältä niin on ehkä mukavempi käydä kylässä. Poikaystävästä en sen enempää puhu blogissa koska haluan kunnioittaa yksityisyyttä ja toivetta siitä etten kirjoita hänestä nettiin. Ymmärrän täysin ne, jotka ei halua tulla millään tavoin mainituksi/kuvatuksi blogissa. Mutta kuitenkin, tää on muuten ollut kyllä mukavaa ja piristävää vaihtelua, mutta pari päivää sitten sain ilmeisesti keuhkoputkentulehduksen. Yskittää ja yskiessä vihloo keukoihin ja olo on flunssainen. Mutta onneksi oon ainakin tähän asti säästynyt kuumeelta ja uskoisin että mulla on vaan lämpöä. Nyt siis koitan levätä tän viikonlopun, vaikka tuntuu etten muuta oo tehnyt kuin maannut viimeiset pari kuukautta. :-D


Oikeestaan kun mietin mitä helmikuun lopun ja maaliskuun touhuilin, niin voin todeta etten mitään järkevää. Oon hakenut ja saanut töitä, mutta työpaikka paljastui ihan oudoksi ennen kuin kerkesin aloittaa siellä. Oon käynyt leffassa ja syömässä (suosittelen Room nimistä leffaa, aivan huippu vaikka ikävä aihe!) usein ja lukenut aika huonolla menestyksellä pääsykokeisiin. Oon ollut kuin talviunilla ja päiväsaikaan mielessä on ollut vain ruoka ja sänky. Nyt taas ruokahalu on kadonnut kokonaan ja jopa ravintolaruokaa ei tee yhtään mieli. Tätä on jatkunut reilu viikko tai kaksi.  Josta tullaan siihen, miten tää raskaus on vaikuttanut vointiin ja miten se ylipäänsä tuli ilmi. Alkuun jännitin hieman jopa kirjoittaa tänne tän uutisen, mutta yllättävän positiivinen suhtautuminen teillä oli asiaan. Odotin tyyliin "eikä, oot niin nuori!" suhtautumista, mutta mukava ettei se ollut järkytys. Haluan edelleen kirjoitella tutuista aiheista jotka on mun mieleen, mutta voin kait mä joskus kertoa tästä, jos se sattuu kiinnostamaan? :-D Sitä en voi kieltää, etteikö tää vaikuttaisi elämään joten varmasti se jonkin verran näkyy myös blogissa.

Mutta asiaan. Oireilin siis tyypillisillä raskausoireilla joita mun kohdalla oli kova jano varsinkin öisin, päänsärky ja sellainen olo kuin olisi flunssa/krapula. Selvin merkki oli kuukautisten myöhästyminen, jonka alkuun luulin johtuvan juuri aloitetusta liikunnasta. Googletin noita oireita, mutta kuvittelin vain olevani luulotautinen selatessa vauva.fi:tä ja muita keskustelufoorumeita. Pyysin poikaystävän tuoda apteekista testin ihan vain varmuuden vuoksi, eikä kummatkaan siinä kiireen tohinassa ajateltu että se näyttäisi plussaa. Tein sen pikaisesti ajatuksella, että kun asia on varmistettu niin voin rauhallisin mielin jatkaa iltaa. Raskaustesti näytti kuitenkin vahvaa plussaa heti, eikä tarvinut odottaa sitä kolmea minuuttia. Ennen testin tekoa mietin salaa mielessäni että kumpa se olisi plussa, mutta plussatessa tunteet heitteli laidasta laitaan enkä uskonut asiaa todeksi. Tärisin, aloin itkeä hysteerisesti ja haukoin henkeä. Olin iloinen, peloissaan, järkyttynyt ja kauhuissaan. Kerroin poikaystävälle, joka alkoi kävellä levottomasti ympäri asuntoa ja sopersi että "ei tää nyt niin paha ole".

Seuraavat päivät ja viikot meni etsiessä tietoa raskausviikoista ja vauvan kehityksestä. Huono vointi on jatkunut enemmän ja vähemmän tähän päivään asti ja alussa mulla oli ruokahimoja kaikkeen mihin ei yleensä. Mieli teki kaikkea suolaista, rasvaista ja epäterveellistä. Söin aika reippaasti vielä pari viikkoa takaperin ja oksentelin. Jonain aamuina ei tarvinut syödä kuin päärynän pala ja juoksin vessaan oksentamaan kaiken. Nyt ruokahalu on huonontunut ja mieli tekee kaikkea raikasta kuten hedelmiä, smoothieta ja mehua. Oksentaminen on jäänyt vähemmälle, mutta tänään pahoinvointi/huimauskohtaus iski ravintolassa, ja toivoin vaan ettei tarvitse mennä oksentamaan juuri eteen saatua ruokaa. Yks kerta muutama viikko sitten olin pyörtymisen rajamailla junassa, kun ikkunasta paistoi aurinko ja juna tärisi. Se oli kamalin junamatka ikinä ja viestittelin ihmisille kuolevani. Uskon että mulla oli raudanpuutetta alussa huimauksen ja pyörrytyksen vuoksi, mutta nyt olo on hieman parempi vitamiinien ja rautalisän ansiosta. Maha ei ole kasvanut kuin ihan hiukkasen, mutta se kyllä kerkeää kasvaa myöhemminkin. Neuvolassa oon käynyt kerran ja nyt on edessä verikokeita ja mm. eka ultra tässä lähiviikkoina. Liikunta mulla jäi alun pahoinvoinnin ja heikotuksen vuoksi, mutta nyt kun paranen flunssasta niin mielellään meen salille tmv.  Pääsykokeisiin yritän lukea parhaani mukaan, mutta usein nukahdan kirjan ääreen ja luen samaa riviä monta kertaa, kun väsyttää niin paljon. Teen tarkemmin ihopostauksen, mutta sen voin sanoa, että nää hormonit on saaneet ihon pilalle juuri kun pääsin huonosta ihosta eroon.

Mutta nyt jatkan parantelua. Postausideat on aina tervetulleita ja videolle aiheita saa ehdottaa. Hyvää viikonloppua sinne!