Raskausviikko 37 ja piinaava nälkä

15. lokakuuta 2016

Vähän sotkussa vielä vaatteet, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa.

13 päivää laskettuun aikaan. Mulla on viime päivinä ja varsinkin öisin ollut supistelua enemmän ja vähemmän, ja esimerkiksi viime yönä alkoi jo jännittää että nytkö se synnytys käynnistyy. Toisaalta odotan käynnistymistä jo, mutta toisaalta pelottaa, jännittää ja mietin että oonko ja ollaanko valmiita. Käytännön asiat on kunnossa: suurimmat hankinnat on tehty ja ensi viikolla on vielä tarkoitus imetykseen liittyviä juttuja hommata. Hoitopöytä on vielä kokoamatta ja muutama lakana ja vaate täytyy vielä pestä. Jos lapsi syntyisi tänä yönä, oltaisiin käytännössä siihen valmiita mutta tietysti se jännittää. Mua jotenkin helpottaa myös ens viikolla oleva kasvukontrolli jossa saan lisää tietoa beibin tilanteesta (toivottavasti). Tuntuu että maha on lopettanut kasvunsa, enkä huomaa suurta eroa aijempiin masukuviin vaikka jonkin verran venymistä on kyllä tapahtunut. Omasta painosta en osaa sanoa mitään.

Viikko 37 kului oikeestaan aika hyvin, eikä mitään uutta kummempaa oiretta tullut. Väsymys on tosiaan painanut jonkin verran ja yöunet on pitkät. Ainut huomattava ero on se, että pitkään kävely ja pyöriskely esimerkiksi kaupungilla saa jalat särkemään pahasti, ja myös siksi oon ajatellut levätä tämän viimeisen kaks viikkoa ja tehdä vain sitä mitä itse haluan. Kaikki sanoo että on järkevää kerätä nyt voimia ja levätä, tehdä sitä mitä tahtoo ja ottaa "ilo irti" vapaudesta, vaikka oon edelleen sitä mieltä ettei vauva tule riistämään vapautta, vaan järjestämällä saa elettyä haluamallaan tavalla. On tosi ihanaa, että pääsen kohta tästä piinaavasta jatkuvasta nälästä eroon, joka herättää mut yöllä vaikka söisin päivisin kuinka. On tosi puuduttavaa tankata päivän aikana jatkuvasti jotain ja yöllä herätä tuloksetta nälkään. Nälkä ei lähde vaikka annokset on kuin suuria ja se palaa takaisin pian edellisen aterian jälkeen. Mutta ei kauaa enää. Odotan jo innolla miten päästään luomaan meidän näköinen vauva-arki ja miten saan sovitettua siihen omat menot ja muun elämän. Oon monelta ihmiseltä oppinut ettei lapsi tule kääntämään elämää täysin erilaiseksi, vaan järkkäämällä asiat saa järjestettyä ja oma elämä jatkuu myös lapsesta huolimatta.

Viimeiset kolmetoista päivää (jos menee edes niin kauaa) pyhitän levolle, parisuhteelle ja itselleni. Koitan nauttia tästä ajasta vaikka tietysti odotan jo innoissaan tulevaa pientä. Katsotaan monta raskausviikkopostausta ehtii enään tulla, vai tuleeko enään ollenkaan... mutta nyt mennään tosiaan 38+1 viikossa.

Rentouttavaa viikonloppua teille ♥
Kommenttia
Lähetä kommentti