Synnytystarina videolla

Oon kirjoittanut tekstiversion synnytyskertomuksesta tännekin, mutta oon halunnut tehdä videon jo pitempään tästä, jotta ei vahingossakaan pääse unohtumaan elämän tärkein hetki. Nyt menkkahormoneissa oli oiva aika herkistellä ja muistella miten tyttö tupsahti maailmaan jo 8 kuukautta sitten. 8 kuukautiskuulumisia myöhemmin luvassa vielä. Nyt nukkumaan! 

Kesäsuunnitelmia

Millaisia suunnitelmia mulla on tälle kesälle? Oon halunnut jo muutaman viikon tehdä tällaisen summer bucket list tyylisen postauksen tämän kesän suunnitelmista. En ole mitenkään tarkkaan suunnitellut tekemisiä kesälle, mutta voisin tässä käydä läpi joitain mielenpäällä olevia juttuja. Jutut ei ole mitenkään järjestykseen laitettu.

Helsingissä viime kesänä. Raskausviikkoa en muista, mutta reilusti yli puolenvälin. Ikävä tuota aikaa.

Kaverit 

Koska kesällä on tulossa jo yksi isompi reissu, niin varaa ei hirveästi ole reissata Suomen sisällä esim. Helsinkiin tai muualle. Mua se ei kyllä hirveästi haittaa, koska oon viime vuodet saanut käydä reissuilla suomen sisällä. Olisin halunnut kyllä käydä kaverin luona Tampereella tytön kanssa, mutta onneksi kaveri poppoineen tulee sentään Ouluun! Olisi kiva myös kaiken vauva-arjen kiireen keskellä keretä nähdä kavereita ennen vielä kiireisempää syksyä.

Rentoutuminen ja tytön kanssa ajanvietto

Nyt kesällä haluan varmaan eniten rentoutua ja levätä ennen syksyn koulun (ja tytön hoidon) alkua. Haluan myös viettää hänen kanssaan aikaa paaaljon, kun syksyllä tyttö on jo hoidossa. Onneksi aloitetaan toivottavasti kevyesti ja mahdollisimman tyttöä kuunnellen. Toivotaan että kaikki kuitenkin sujuu hyvin, vaikka hoitoonlaitto välillä ikävältä tuntuukin jo ennakkoon.

Ensimmäistä kertaa kesällä vauvan kanssa...

- Uimarannalla DONE
- Piknikillä
- Tivolissa DONE
- Puistossa DONE

Yleensäkin tosi monta asiaa on mitä tyttö ei ole vielä tehnyt yhtäkään kertaa, ja varsinkin kesällä tekemistä keksii varmasti enemmän mitä talvisin. Toki näitä jo tehtyjä asioita voi tehdä uudestaan. Näitä siis luvassa rennolla mielellä. Ite haluan ainakin testata joku kerta uutta kiipeilypuistoa täällä kotikaupungissa.

Perheen kanssa hengailu

Mulle on aina ollut tärkeä oma perhe. Parasta on yökyläilyt siskojen luona. Nyt oma tyttö on päässyt yökyläilyihin matkaan ja tottunut niihin jo pienestä pitäen, joten ongelmia se ei ole teettäny. Hoitolaukku ja rattaat kasaan ja eiku menoksi.

Espanjan reissu

Lähden siskon, hänen tytön, sekä hyvän kaverin ja tietysti oman tytön kanssa heinäkuussa Espanjan aurinkoon Menorcalle. Meitä odottaa siellä All inclusive hotelli ja 7 päivää lämpöä ja aurinkoa. Reissu varattiin jo tammikuussa, ja sieltä asti oon säästänyt rahaa reissuun. Vielä on joitain valmisteluja matkaa varten tehtävänä, mutta voiton puolella ollaan. Reissu on ensimmäinen tytölle ja se vähän jännittää, mutta eiköhän me selvitä hyvin! Kuvaan reissulta ainakin joiltain päiviltä myös videota.

Tässä asioita, mitä mulle ekaksi tuli mieleen ja jotta ei listasta tule älyttömän pitkää. En myöskään ole tehnyt mitään älytöntä to do- suorituslistaa kesälle, koska tärkeintä on levätä ja viettää aikaa tytön kanssa ja kerätä voimia syksyyn. Oon aina vähän ollut sellainen että täytyy tehdä hirveästi kaikkea, mutta nyt tällaiset suunnitelmat tuntuu parhaalta ja näillä mennään. Rennosti ja huolettomasti.

PS. Tilasin uuden kameran lähinnä videoita varten (koska nykyisessä kamerassa kuuluu joku outo sivuääni tosi kovaa puheen päälle ja se ei muutenkaan ole paras videokuvaamista varten.. ja en loputtomiin halua kuvata puhelimella) joten ainakin suunnitelmissa olisi kuvailla jatkossa ahkerammin videoita. Onko ehdotuksia aiheille? Nyt iltapala loppuun ja nukkumaan. Öitä sinne teille! 😘

7 kuukautta

Joka kerta kun aloitan tällaisen kuukausikatsauksen kirjoittamisen, niin tekisi vaan mieli kirjoittaa tähän kuinka ihana, söpö, suloinen, maailman rakkain ja ihanin tyttö on, mutta koitan keksiä jotain vähän kattavampaa. En näe ite tarpeelliseksi kirjoittaa tytön tarkkoja painoja tai pituuksia, vaan mielummin keskityn muuhun. Myös esimerkiks paljon lukee blogeista kehityspostauksia, jossa kerrotaan oman vauvan oppimista asioista. Ja täähän siis on ihanaa, on varmasti kiva lueskella myöhemmin milloin on opittu mitäkin, mutta löytyy myös niitä ihmisiä jotka vertailee oman vauvansa taitoja blogien vauvojen taitoihin, sillä googlettaessa (esim "vauva 4 kuukautta") pomppaa keskustelupalstojen lisäksi blogien kehityspostaukset ensimmäisenä esiin. Ja tää äitien vertailu on tosi raadollista yleensäkin äitien keskuudessa, eikä pelkästään kuka oppii mitäkin ensin -vertailussa. Lapsettomat saattaa nauraa jos eksyisi keskustelupalstoille tai facebook- ryhmiin näitä lukemaan, mutta täyttä totta se on. Meni itelläkin alkuun tovi ymmärtää, miten toisia voikaan kiinnostaa niin paljon naapurin vauvan kehitys. Ite oon suosiolla jättänyt ne ryhmät aktiivisimmille kävijöille ja keskittynyt sen sijaan omaan vauvaan ja sen kanssa seurusteluun. 😉



Kuitenkin sen voin sanoa, että täällä kehitytään hyvin ja opitut asiat kirjataan facebookin sijasta vauvakirjaan muistia myöhemmin virkistämään. Liikkeellä tyttö on jatkuvasti ja välillä vaipanvaihto on yhtä uudelleentoistoa kun toinen kerkeää kääntyä karkuun mua kesken touhun. Oon muurannut tytön leikkialustan (eli 160 senttisen sängyn petauspatjan) tyynyillä ja peitoilla, jotta hän ei pääsisi käsiksi pistorasiaan tai löytyisi aina keskeltä olohuoneen kovaa lattiaa. Liikkuminen ja uusien asioiden oppiminen on ehkä pikkasen vaikuttanut myös yöuniin ja tuonut nukahtamiseen yöllä ja päivällä viivettä. Ennen nukahdettiin 5-15 minuutissa, mutta nykyään tytöllä on sängyssä muutakin kivempaa tekemistä, kuten kääntyily ja verhojen heiluttelu. Tytön täytyy myös jo nukahdettua herätä tarkistamaan onko äiti karannut viereltä, ja tää onnistuu parhaiten sylkemällä tutti pois, jota ilman ei nukahdeta uudestaan. Mutta tiedän, että esimerkiks just nää nukkumishommat saattaa väliaikaisesti tuottaa hankaluuksia tässä iässä, kun tyttö oppii niin hirveästi uutta lyhyessä ajassa ja päivän touhut pyörii mielessä. Edelleen stressaan omalla tavallaan tulevaa syksyä, koska tyttö lähtee hoitoon silloin ja mä lähden kouluun. Vaikka olen kaikilta kuullut, että se varmasti menee hyvin, niin silti se eka kerta kaikessa aina jännittää. Jännittää myös se, miten saan vauva-arjen ja opiskelun yhdistettyä, mutta se on sen hetken juttu sitten. Nyt nautitaan vielä kesästä ja lämpimistä päivistä ja rentoudutaan. Heinäkuussa meillä on tulossa Espanjan reissu (tietysti tyttö mukana) jota odotellaan jo kovasti!

Nyt hyvät yöt teille! 😘

Koko perhe koolla

Toissa viikonloppuna vietettiin siskonpojan ristiäisiä koko perheellä. Mä oon aina ollut perhe ihminen, ja tällaiset juhlat on ihan parasta. Hyvää ruokaa, koko perhe koolla, meidän suvun pikkuiset ja se naurun määrä. Nää hetket on aivan parhaita. Varsinkin joskus tylsällä äitiyslomalla kaipaa muiden ihmisten seuraa ja saa myös nauttia siitä, että tyttö leikkii koko päivän myös muiden kanssa. Näihin juhliin lähtee aina mielellään, vaikka väsyttäisikin aikainen herätys.

Nimen saaneesta suloisesta pojasta ei ole kuvia, koska en oo pyytänyt lupaa julkaista niitä. Tässä kuitenkin joitain kuvia juhlista. Tyttö jaksoi tosi hyvin pitkän päivän, vaikka välillä väsyikin ja kävi vaunuihin nukkumaan. Hän on aina niin reipas vaikka olisi tosi väsynyt. Onneksi paikalla oli innokkaita vaunujen pukkelioita tuudittamaan tytön päiväunille. Oli myös ihana nähdä kauempaa tullutta porukkaa, joita ei niin usein nää. Kumpa päästäisiin heille kylään kesän aikana. Nyt täytyy treffata urakalla kaikkia keitä vaan ehtii kesän aikana, koska syksyllä on varmasti vielä kiireisempää, kun koulu alkaa ja äitiysloma loppuu. Täytyy siihen asti nauttia näistä vähän aikatauluttomista päivistä ja tehdä tytön kanssa kaikkea kivaa kotosalla ja muualla. Ihan hirveän nopeaa on mennyt kyllä äitiysloma.

Puolivuotias

Reilu viikko sitten tyttö täytti jo puoli vuotta, ja sen jälkeen kasvu ja kehitys on jotenkin lähtenyt tosi vauhdilla eteenpäin. Oon kuullutkin että puolivuotiaasta 1-vuotiaaseen kehitys on tosi vauhdikasta, ja nyt oon saanut huomata sen itekin. Tää on mun mielestä ehkä parasta aikaa vauva-ajasta, vaikka en tiedäkään vielä millaista on tulevina kuukausina. Tykkäsin kyllä paijailla pientä vauvaa, joka ei hirveesti osannut vielä mitään, mutta tykkään vielä enemmän tästä ajasta, kun tyttö oppii jatkuvasti uutta ja kehitystä saa ihmetellä melkein joka päivä. ♥ Usein suren jo sitä että kohta tyttö on jo niin "iso" ja ei enää vauva. Tää vauva-aika menee aivan käsittämättömän nopeeta, ei varmaan mikään aika elämässä oo koskaan mennyt näin nopeeta. Oon myös huolissaan siitä, että oonko ottanut tarpeeksi valokuvia ja videoita ja tallentanut kaikkia näitä hetkiä muistiin. Entä jos mun kone kaatuu ja kaikki kuvat ja videot häviää? Tai entä jos puhelin tippuu ja kaikki kuvat menee sen mukana?

Puolenvuoden paikkeilla myös äitiyteen on saanut enemmpän itsevarmuutta ja tytön kanssa osaa olla jo paljon rennommin. Enään en ylivaro kaikkea, vaikka edelleen tarkka oonkin. Nyt uskallan jo antaa Panadolia jännittämättä, että pitääkö koko yö valvoa tytön vierellä sivuoireita tarkkaillen. :-D Alussa sitä myös enemmän ajatteli että mitä muut ajattelee, mutta nyt tiedän olevani vauvani paras asiantuntija. Tuntuu että tytön syntymästä on vasta muutamia viikkoja aikaa, kun viikot kuluu ihan huomaamatta. Ennen aina ihmettelin, että miten ne äitit ei muusta puhukaan kuin omista vauvoistaan, niiden uusista taidoista ja kaikesta vauvoihin liittyvästä. Mutta nyt ymmärrän täysin. Ei ole mitään niin ihanaa ja arvokasta koko maailmassa kuin oma lapsi. Äitiys muutti omaan napaan tuijottamisen ja elämän arvojärjestykset täysin. En tarkoita siis että pitäisi itsensä unohtaa täysin ja muita unelmia tai suunnitelmia ei saisi olla kun lapsi (ite ainakin tulisin hulluksi sillon...) vaan jotenkin elämä saa ihan uuden merkityksen kun täytyy tehdä parhaansa lapsen vuoksi. Saa ihan erilailla voimaa jaksaa kaikkien vaikeuksien läpi, koska on yksinkertaisesti pakko. On itellä paljon tärkeämpi olo tässä maailmassa kun tietää että on jollekin tärkein asia maailmassa (isejä väheksymättä). Ei voi vaan luovuttaa enään minkään suhteen, vaan on pakko tehdä kaikkensa lapsen vuoksi. Ja arvatkaa mikä kuulostaa jo varmaan oudolta! Mulla on synnyttämistä ja sairaalassaoloa ikävä. Kaipaan tosi usein synnyttämistä ja sitä aikaa, kun oli ne muutaman päivän sairaalassa vauvan kanssa. On tainnut pikkasen aika kullata muistot, ainakin kipujen osalta. Kaikkea muuta kaipaan, paitsi sitä kipua ja likaisuutta. Kaipaan sitä, kun sai jännittää vauvan syntymää ja ihastella häntä hänen synnyttyä. Laskea supistuksia ja odottaa sairaalaan lähtöä. Olkaa varuillanne naiset, synnytystä voi ruveta kaipaamaan... :-D

Voisin jatkaa aiheesta kirjoittelua loputtomiin, mutta ehkä jätän nää syvälliset pohdinnat tähän ja meen nukkumaan. Ja ps. kuvasin muuten My Dayn pari päivää sitten, jota täytyisi ruveta seuraavaksi editoimaan. Öitä!

Rakas 5 kuukautta

Hymyilin vaan kun katsoin ja latasin näitä kuvia tänne. Mun ihana pieni rakas kohta puolivuotias! <3 Vaikka alle viikon kuluttua puolen vuoden ikä jo täyttyykin, niin en halua ohittaa tytön 5 kuukautiskuulumisia. Tuun myöhemmin kertomaan lisää kuulumisia yleisesti, ja vähän ajatuksia blogista ja muusta somesta. Tässä postauksessa haluan kuitenkin keskittyä vaan tyttöön.

Tyttö on aivan ihana. Voisin kehua häntä maasta taivaisiin tässä, mutta yritän jotenkin pysyä asiassa. En jotenkin osannut odottaa, että meidän tytöstä tulisi näin kiltti ja sopeutuvainen. Ajattelin, että jos hän on perinyt yhtään mun geenejä niin hän olisi tosi tuittupää. Kyllä hän osaa näyttää myös tyytymättömyyden ja kertoo kyllä jos haluaa jotain, mutta turhia ei itke. Hänen päivät koostuu naurusta, hymyilystä ja nyt vielä enemmän ja enemmän lisääntyneestä puheesta. Tyttö ilmeilee jo kertoessaan asioita ja mä saan naureskella aivan räkänä kun hän on niin suloinen. Mä ikävöin häntä jo hänen ollessa päiväunilla ja odotan hetkeä kun saan käydä nostamassa hänet syliin päikkäreiltä. Hän ei monesti edes itke herättyään vaan leikkii tyytyväisenä itsekseen sängyllä, kun mä kuvittelen että hän nukkuu. Päivään mahtuu siis paljon pusuttelua, juttelua, "tarinoiden kertomista" ja rakkautta. Kokoajan kommunikointi lisääntyy ja sitä mukavempaa juttelu vauvan kanssa on.

Tyttö viihtyy myös leikkimatolla itsekseen lelujensa kanssa, ja monesti seuraan sivusta hiljaa kun hän touhuilee itsekseen. Hampaita tytölle on selvästi tulossa kun hän raapii milloin milläkin lelulla ikeniä. Tytöstä on tullut jo jäntevä ja iso verrattuna pikkuvauvaan ja joka päivä huomaa, että hän kasvaa jollain tavalla. Muiden ihmisten seurassa tyttö viihtyy hyvin ja ongelmaa ei tuota myöskään hetki toisten hoidossa. Saan kuulla muiltakin kuinka rauhallinen ja tyytyväinen tyttö on. Olinkohan mä ite vauvana noin tyytyväinen? Hahah, tuskin. :-D Mitään "ongelmia" en oo huomannut, tai mitään negatiivista sanottavaa ja voin vaan ihmetellä päivästä toiseen miten meille siunaantui noin ihana lapsi. Tulee myös olo että jotain tekee oikein, sillä siitähän se vauvan tyytyväisyys viestii. Toki tempperamenttieroja on, ja toinen vauva saattaa olla tempperamentiltaan ja vaativuudeltaan aivan toista tasoa. Se ei siis tietenkään ole kenenkään äidin syy.

Aurinkoista päivän jatkoa <3 Onko toiveita postauksille tai videoille?

Pikkunen 4 kuukautta

En oo pitkään aikaan kertonut tytöstä kuulumisia tänne, viime kerta taitaa olla kun hän oli noin kaks kuukautta. Raskausajan postauksia on tosi kiva jälkeenpäin lueskella, joten uskon että myös näitä vaavelin kuukausi kuulumisia on, ja siks ajattelin ottaa nyt itteäni niskasta kiinni ja ruveta kirjottamaan niitä tänne (tai tehdä joskus myös videota).

Eli tyttö on siis nyt jo reilun 4 kuukauden ikäinen, mikä on ihan hullua. Hänestä on tullut on niin "iso" ja pitkä, että hämmästelen sitä päivittäin. On ihana kun tyttö tässä iässä naureskelee jo ääneen ja seurustelee muiden kanssa entistä enemmän. Tyttö tarttuu kaikkeen mitä eteen tulee ja vie ne suuhun. Hän myös matolla ollessaan seuraa pitkään mitä muut puuhastelee ja hymyilee iloisesti. Tyttö on aivan ihanan sopeutuvainen eikä turhaan itke ilman syytä. Tyttö on oppinut myös käyttämään ääntään enemmän: hän kiljuu, kurlaa ja tosiaan nauraa ääneen. Oli aivan ihana hetki kuunnella tytön naurua ääneen, meinas itku päästä. Oon siirtynyt pulloruokintaan henkilökohtaisten syiden vuoksi, joka alkuun tuntui kamalalta (kun siitä on niin hirveesti negatiivista puhetta ja sormella osoittelua netti pullollaan...) mutta nyt hormonimyrskyjen hiukan hellitettyä osaan ajatella järjellä, että mikä on lapselle paras. Nyt hyviä öitä kaikille <3

Mitä meille kuuluu?

Moi pitkästä aikaa! Mulla oli tarkoitus palata vasta suoraan videon puolella asiaan, mutta sattui yks ikävä juttu, joten reilu viikko vielä ensimmäistä videota joudutaan odottamaan. Kaipasin myös kirjoittelua ja blogia, joten ajattelin kertoa hieman mitä alkuvuonna on tapahtunut ja miten on mennyt. Tosiaan, tilasin sellasen valosysteemin tulevaa youtube-kanavaa varten, mutta odotettua sitä innokkaasti pari viikkoa se posahti mun käsiin ja meni rikki. Arvatkaa ärsyttääkö! Noh, oon käsitellyt asian jo, ja jossain vaiheessa tilaan sitten uuden valon. Mutta siis, oon kuvannut jo ensimmäisen My day- videon, ja noin viikon kuluttua suunnitelmissa olisi laittaa kanava pyörimään. Nyt kuitenkin katsausta startanneeseen vuoteen.

1. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ihan kotoisalla poikaystävän ja tytön seurassa. Syötiin hyvää ruokaa, tinattiin ja juotiin lasilliset. 2. Pian koitti tytön ristiäiset ja pieni sai tosi kauniin nimen ♥ En odottanut oikeestaan mitään ristiäislahjoja, mutta yllätyin kuinka ihania lahjoja tyttö sai. Kiitos jokaiselle <3 3. Tarjoilut oli myös yksi suuri stressinaihe, mutta voi että nekin maistui ja upposi. Kiitos kaikille avusta. 4. Mä en voinut olla kyynelehtimättä kun tyttö sai kasteen. Hän oli niin kiltisti ja rauhassa, ja toimitus oli tosi kaunis. Herkistyttää nytkin ajatella sitä.

1. Pienenpienet jalat ♥ 2. Tässä on jopa ihan yhteensopivat vaatteet, mutta nykyään en mieti mitkä vaatteet tytölle laitan, muuta kuin että ne on mukavat päällä, oikean kokoiset ja tarpeeksi lämpimät. Mun suunnitelmissahan oli pukea hänet aina "hienosti", mutta hah nyt mietin vaan mukavimmat mitkä tulee vastaan.  3. Kavereiden kanssa ulkona syömässä. Pannun burgerit on ylivoimaisesti parhaita. Paitsi noi ranskalaiset oli liian suolaisia. 4. Snapchattiä oon alkanut käyttää aktiivisemmin mitä ennen. Löydyn sieltä nimimerkillä eevamaarian.

1. Innoissaan availin saapunutta (ja kallista...) valoa, joka posahti käsiin ja jätti kyllä traumat kaikkien sähkölaitteiden käsittelyyn... :( 2. Käytiin ensimmäistä kertaa lauantai-aamuna vauvauinnissa! Kaikki meni hyvin, ja voi että kuin reippaasti tyttö jaksoi kaiken sen hämmennyksen keskellä. Pitää kyllä suunnata sinne uudestaankin. Ainut vaan, että se on lauantai aamuna kello 8... 3. Sukuloimassa pikkusen kanssa. 4. Äidin syli. ♥

Kokonaisuudessaan täällä on mennyt siis hyvin ja välillä ei niin kivasti oman jaksamisen kanssa. Koska oon ollut aina rehellinen blogiin, niin en sano että kaikki olisi ollut täydellistä ruusuilla tanssimista. En halua esittää mitään ns. täydellistä elämää. Tyttö on jo reilu kolme kuukautta ja kasvaa ihan liian nopeaa. Hän nukkuu yleensä hyvin (paitsi just tällä hetkellä heräilee useammin yöllä) jonka vuoksi päivisin jaksaa paljon paremmin tehdä kaikkea. Lisääntynyt valo ja ulkona pilkistellyt aurinko (ah että oon odottanut sitä!) on piristänyt hirveästi mieltä ja lisännyt jaksamista. Nyt oon vasta huomannut miten kaamosaika on väsyttänyt mut, mutta nyt tuntuu että jaksaa taas enemmän. Myös sellainen alun jännitys vauvan kanssa liikkumisessa on alkanut helpottaa, vaikka uusia tilanteita on varmasti vielä edessä. Enään en välitä mitä muut ihmiset ajattelee mahdollisesti, vaan kuljen ylpeydellä rakkaan tytön kanssa, itki tai ei. Nyt äidin rooli on löytynyt luontevammin, kun alussa meni hetki ennen kuin sopeutui äitinä olemiseen, vaikka äidinrakkaudesta ei missään vaiheessa ole ollut puutetta. Mähän ajattelin, että ei se elämä siitä muutu yhtään vauvan synnyttyä (köh köh... :D) mutta kappas sain yllättyä kunnolla! Mutta ehdottomasti positiivisella tavalla, sillä ei ole toista niin tärkeää asiaa elämässä kuin oma rakas lapsi.

Hyvää ystävänpäivää teille ♥ Ja hei, jos on aiheita tuleville videoille niin saa esittää! Myös postaustoiveita toki saa esittää, sillä blogia en lopettamassa ole :) Palaan parempien ja syvällisempien kuulumisten kanssa myöhemmin vielä.